where i'm headed

MAINE

''Mainen pinta-alasta 90 % on metsää, ja se on harvaanasutuin osavaltio Mississippijoen itäpuolella.'' Olin vähän järkyttynyt kun sain perhetiedot, menin katsomaan Wikipediasta tietoja mun tulevasta kotiosavaltiosta ja toi lause pomppas mun silmille. Maine sijaitsee siis ihan pohjoisessa USA:n itärannikkolla. Sen rajanaapurina on vaan yksi toinen osavaltio, New Hampshire, ja pohjoisessa rajanaapurina on Kanada. Mainen pääkaupunki on Augusta, ja muita suuria kaupunkeja on Portland, Lewiston ja Bangor. Ilmasto Mainessa on aika samanlainen kuin Suomessa, eli en pääse talvea pakoon. Noh, pääsen ainakin laskettelemaan ja siihen Mainessa on hyvät mahdollisuudet :)

BUCKSPORT

Bucksport on se kaupunki, jossa käyn koulua. Bucksportiin mulla on matkaa 4 mailia ja siellä asukkaita on noin 5000. Oon katellu tätä kaupunkia Google Mapsista ja näyttää tosi kivalta amerikkalaiselta pikkukaupungilta. 

ORLAND

Mun kotikaupunki Orland on siis pieni, 2000 ihmisen maalaismainen kaupunki. Orlandissa ei oo kävelyteitä eikä mitään keskustaa, vaan joku yks kauppa :D Osavaltion suurimpaan kaupunkiin Portlandiin on matkaa 120 mailia, toisiksi suurimpaan Lewistoniin 100 mailia ja kolmanneksi suurimpaan, eli Bangoriin 20 mailia. 

HOSTPERHE

Mun tuleva hostperhe on vanhempi pariskunta, hostäiti Carolyn ja hostisä Alec. Kuvassa keskellä on heidän viimesin vaihto-oppilas Elisabeth. Carolynilla ja Alecilla on ollut monta kertaa AFS vaihtareita, joka on mun mielestä tosi hyvä juttu, sillä ne ainakin tietää miten homma toimii. Mulla on myös hostsisko Kymberly, mutta hän asuu Nashvillessä Tennesseessä, eli en tiedä tuunko näkemään häntä vuoden aikana. 

Hostäiti Carolyn on ala-asteen ranskan- ja espanjanopettaja. Oon opiskellut koulussa molempia kieliä ja etenkin tykkään espanjasta, joten ihan kiva jos hostäiti voi opettaa mua siinä. Talvisin Carolyn toimii myös hiihdonopettajana. 

Hostisä Alec on töissä supermarketissa. Hän tykkää laittaa ruokaa ja on tosi hyvä kokki. Hän kuulemma odottaa innolla, että pääsee valmistamaan suomalaisia ruokia :D 

Mun perhe vaikuttaa tosi kivalta! Tulee hyvä fiilis kun tietää kuinka paljon mua odotetaan sinne ja kuinka hostit haluaa tehdä mun vuodesta mahdollisimman positiivisen ja onnistuneen. Vähän aikaa sitten juttelin Facebookissa Elisabethin kanssa ja hän sanoi, että oon tosi onnekas, kun oon saanut juuri tämän hostperheen. Toivottavasti näin :)

Cheers,

Aino

hakuprosessi

Toisin kuin aika monelle muulle vaihtoon lähtevälle, mulle vaihtovuosi ei oo ollut pitkäaikanen unelma. Ekan kerran ajatus vaihtovuodesta tuli mieleen joskus yläasteella, mutta silloin en oikein innostunut ajatuksesta ja tuntui, että Suomeen jääminen on parempi vaihtoehto. Mua pelotti ajatus siitä, että jättäisin vuodeksi kaikki mulle tärkeät ihmiset ja matkustaisin vieraaseen maahan josta en tuntisi ketään. Joutuisin aloittamaan puhtaalta pöydältä ja esim luoda uudet kaverisuhteet ihan alusta. Vuoden jälkeen jättäisin mun toisen elämän sinne tietämättä palaanko ikinä takaisin tai näänkö niitä ihmisiä enää koskaan. Eniten mua kuitenkin pelotti se kotiinpaluu. Koska mun sisko on entinen vaihto-oppilas, oon nähnyt sen miten vaikeeta kotiinpalu ja sopeutuminen takaisin Suomeen voi olla. Oikeestaan nää kaikki asiat pelottaa mua ihan yhtä paljon vieläkin, mutta uskon että niitä positiivisia puolia on rutkasti enemmän!

Mun sisko oli vaihto-oppilaana Texasissa 2011-2012. Ton vuoden aikana monet kyseli multa oonko itse ajatellut lähteä vaihtoon, mutta vastasin siis aina kieltävästi. Kuukausi ennen siskon kotiinpaluuta käytiin kuitenkin iskän kanssa moikkaamassa sitä sen hostperheen luona, ja sillä matkalla mun mieli muuttui. Kotimatkalla lentokoneessa sanoin iskälle, että haluun lähteä vaihtoon. Kesän aikana asia kuitenkin vähän unohtui, kunnes elokuun alussa vanhemmat käski mun tehdä päätöksen vaihtoonlähdöstä, sillä hakemus olisi hyvä lähettää hyvissä ajoin. Ajattelin, että kuitenkin katuisin jos en lähtisi, joten rohkaistuin ja päätin lähteä! Oon kiitollinen mun vanhemmille siitä, että ne mahdollistaa mulle tän vaihtovuoden ja on tukenut mua koko prosessin ajan. Tiesin aina, että jos haluan lähteä vaihtoon, mulla myös on se mahdollisuus. 

Texas

New York

Järjestö oli mulle koko ajan selvä, en edes harkinnut muita kuin AFS:ää. Sisko oli myös tän järjestön kautta vaihdossa, joten tiedettiin että kaikki toimii hyvin. Tärkeintä mulle oli varmaan se, että AFS ei maksa isäntäperheille vaihto-oppilaiden ottamisesta, eli perheet ottaa vaihtarin kiinnostuksen, ei rahan takia. Myös maavalinta oli aika varma. Ehkä ihan vähän mietin jotain Etelä-Amerikan maita, mutta lopulta USA tuntu kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta. Haluun kokea amerikkalaisen elämäntyylin ja high schoolin sekä haluun oppia puhumaan englantia täydellisesti!

siskon prom...

...ja graduation, nää haluun kokea!

Hakemus lähetettiin siis elokuun alussa ja suunnilleen kuun puolivälissä tuli ilmoitus haastatteluajasta. Haastattelu pidettiin meillä kotona ja mua jännitti ihan kamalasti :D Haastettelussa kysyttiin mm miksi haluan vaihto-oppilaaksi, mitä odotan vuodelta ja hyviä ja huonoja puolia itsestäni. Jännityksestä huolimatta se taisi mennä ihan hyvin, sillä siitä noin viikon päästä sain puhelinsoiton, että mut on hyväksytty vaihto-oppilaaksi! Syksyn aikana alkoi se papereiden täyttely ja lääkärissä käynti. Lokakuun lopulla oli SLEP-testi, joka on siis pakollinen kaikille USA:an lähteville vaihtareille. Testi oli kuitenkin helppo ja mun pisteet siitä oli 94/100. Tän jälkeen oli hiljasta aikaa vaihtaririntamalla huhtikuuhun asti, kunnes sain tiedon sijoitusalueesta. AFS:llä on siis viisi lentopaikkaa ympäri USA:a; New York, Chicago, Seattle, Los Angeles ja Houston. Jokaiseen lentopaikkaan kuuluu tietyt osavaltiot, joihin sitten sijoittuu. Mun lentopaikka on siis New York ja tossa vaiheessa mulla oli 22 mahdollista sijoitusosavaltiota :D

Huhtikuun lopulla oli ensimmäinen orientaatio, joka oli kolme tuntia kestävä tilaisuus Helsingissä. Siitä reilun viikon päästä oli toinen orientaatio, eli yhden yön kestävä leiri Porvoossa. Leiri oli ihan huippu, sillä pääsi tutustumaan muihin vaihtareihin ja sai myös paljon hyödyllistä tietoa tulevaa vuotta varten. Pari päivää orientaatioleirin jälkeen sainkin mun perhetiedot! Kesäkuun alussa oli vielä viisumihaastattelu Helsingissä, jota varten piti täyttää hakemus netissä ja vastata mitä tyhmempiin kysymyksiin :D (Kuulutko terroristiryhmään? Aiotko harjoittaa prostituutiota?). Itse viisumihaastattelu oli tosi nopea ja helppo juttu. 

Noin viikko sitten tutkiskelin sähköpostia vähän tarkemmin ja huomasin toukokuussa saadun viestin, jossa oli liitteenä vielä kaikkia paperijuttuja... :D Muutamia päiviä sitten kävin siis vielä keuhkoröntgenkuvassa ja oon täytellyt (toivottavasti) viimeisiä papereita. 17 päivää lähtöön, jännittää!

Cheers, 

Aino

4 weeks

Päivät vähenee ja jännitys kasvaa! Tasan neljän viikon päästä näihin aikoihin mun kone nousee Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti New Yorkia! Ihan hullua, en vaan vieläkään voi ymmärtää sitä, että alle kuukauden päästä oon rapakon toisella puolen alottelemassa mun vaihtovuotta. Koko vaihtovuosi ei tunnu ollenkaan todelliselta ja varmaan vasta lentokentällä sitä tajuaa, että on oikeasti lähdössä pois 10 kuukaudeksi. 

Hostperheen kanssa en oo ollut kamalasti yhteyksissä, mutta muutamat sähköpostit ollaan vaihdettu. Hostisä kerto, että melkeen heti mun saapumisen jälkeen ollaan menossa telttailemaan ja vaeltamaan Baxter State Parkiin muutamaksi päiväksi. Toi telttailu on kuulemma heillä aina perinteenä ja sen aikana tutustuu hyvin uuteen vaihto-oppilaaseen. En oo kovin suuri telttailun tai retkeilyn ystävä, joten vähän kauhulla odotan mitä siitä tulee... :D

Vielä pitäis ostaa matkalaukku ja muutamat tuliaiset hosteille, vaikka pari juttua on ostettuna jo. Tähän loppuun lisään vielä muutaman kuvan mökkireissulta, jonka vietin Saimaalla parhaankaverin mökillä. 

normaali ystäväni

Cheers,
Aino