international day

Tää postaus on ollut mulla luonnoksissa jo kuukausia, mutta oon täysin unohtanut julkasta tän. Joten kerron teille nyt tapahtumasta, joka järjestettiin itseasiassa jo aikoja sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tammikuun vikana päivänä meillä oli nimittäin AFS:än järjestämä International Day. Aamulla 6:40 lähdettiin hostäitin kanssa ajamaan kohti Orringtonia, mikä tiesi siis vapaapäivää koulusta. Hostäiti jätti mut yhden AFS-vapaaehtoisen talolle, mistä lähdettiin muutaman muun vaihtarin kanssa kohti Reeds Brook Middle Schoolia. International Dayn tarkoituksena oli viettää päivä yläkoululaisten kanssa ja jakaa tietoa erilaisista kulttuureista. Päivä alkoi aamunavauksella, jossa käveltiin oman maan lipun perässä liikkasaliin, esiteltiin itsemme ja sanottiin jotain omalla kielellä. Meille kerrottiin jo etukäteen, että ne lapset tulee kohtelemaan meitä kuin idoleita, ja sen huomas heti niistä hurrauksista ja taputuksista päätellen. Meidän oli myös tarkotus järjestää jotain ohjelmaa ja esityksiä. Ennen aamunavausta tuntui ettei kenelläkään oo mitään ideoita mitä tehdä, mutta loppujen lopulta aika loppui jopa vähän kesken, sillä keksittiinkin niin paljon tekemistä. Tanssittiin eri maiden perinteisiä tansseja, kerrottiin omat tongue twisterit ja muita sanaleikkejä (mun: Keksijä Keksi keksi keksin, keksittyään keksin keskijä Keksi keksi keksin keksityksi), laulettiin, ja tehtiin muita esityksiä, esim yks poika teki sirkustemppuja. Ne lapset oli tosi kiinnostuneita ja innokkaita; kun tarvittiin vapaaehtoisia, koko katsomo huusi ja hyppi kädet pystyssä, sillä kaikki halus vapaaehtoisiksi.

Lookwha, Thaimaa

Fahad, Saudi-Arabia

Tän jälkeen syötiin koululounas lasten kanssa (eka kerta kun söin täällä kouluruokaa, pizzaa!), ja meillä oli myös vähän vapaata aikaa viettää toistemme kanssa, ja tutustua siihen kouluun yms. Lopuksi käytiin jokainen vielä kahdessa luokassa pitämässä esitelmät omasta maastamme. Kaikki vaikutti tosi kiinnostuneilta, ja kyseli paljon kysymyksiä. Ihmetystä herätti mm. avantouinti ja se, ettei meillä oo snowdayta. Päivän jälkeen monet vaihtarit vietti yön toistensa luona, mutta mun piti kiiruhtaa suoraan treeneihin. Seuraavana aamuna meillä oli vielä pari tuntia kestävä orientaatio, missä keskusteltiin pienryhmissä miten vuosi on tähän mennessä mennyt ja miten toimia erilaisissa ongelmatilanteissa. Meillä on nyt enää yks orientaatio jäljellä, joka on toukokuussa, ja sitten pitääkin jo sanoa hyvästit meidän ihanalle vaihtariporukalle. 

Mulla on tosi rento viikko takana, ensin keskiviikkona snowday ilman lunta, ja tänään vielä vapaapäivä, sillä opettajilla oli joku koulutuspäivä. Viikonlopuksin pitäis olla kivaa ohjelmaa tiedossa! Nyt pitää alkaa valmistautumaan treenejä varten, jos teillä on jotain postausideoita, niin ehdotuksia otetaan vastaan :-)

Cheers,
Aino

softball

Viimenen urheilukausi lähestyy kovaa vauhtia, ja tänään parin tunnin päästä meillä on sellanen tilaisuus kaikille jotka aikoo harrastaa jotain kevätliikuntalajia. Nyt oon siis vihdoin ja viimein tehnyt päätöksen, että pelaan softballia. Tein mun päätöksen vähän painostuksen alaisena, sillä kaikki yritti saada mua pelaamaan, enkä ite ollut edes varma haluanko. Pari viikkoa sitten yks päivä study hallissa alettiin puhua urheilusta, ja multa kysyttiin aionko pelata softballia vai en. Tolla samalla tunnilla oli yks mun kaveri joka pelaa, joten se nappas mua käsipuolesta ja sano että nyt mennään ilmottamaan mut joukkueeseen. Meillä oli siis koulun kansliassa ilmottautumislista, johon vähän pakotettuna kävin laittamassa mun nimen. Mutta kyllä se nyt tuntuu ihan oikeelta päätökseltä. Kaikki kuitenkin sanoo että softball on urheilulajeista paras, ja melkein kaikki mun kaverit pelaa, eli sekin hyvä puoli. 

Oon nyt kahtena sunnuntaina käynyt siellä softball jutussa harjottelemassa; pari viikkoa sitten, ja viime sunnuntaina. Tän viikon aikataulu oli aika kiireinen softballin suhteen. Maanantaina jäin koulun jälkeen liikkasaliin pelamaan kuuden tytön kanssa. Harjoteltiin ihan perusjuttuja, heittämistä ja pallon kiinniottamista. Osaan kyllä ihan hyvin ottaa palloa kiinni, mutta heittämisessä mulla on ongelmia, käsivarsi kuulemma menee jotenkin väärästi, eli sitä pitää harjotella lisää. Tiedän kyllä miten mun pitäis heittää, mutta sitä tyyliä on vaan niin vaikeeta yrittää muuttaa. Tän lisäks pääsin kokeilemaan vähän lyömistä, ja joukkueen pitcher syötti mulle sitä palloa. Osuin ihan hyvin ja osasin kuulemma lyödä kovaa, ''You bat like a beast!'' Varsinkin yks kaveri joka on ollut se aktiivisin painostaja softballin suhteen, oli ihan innoissaan. Mulla oli kunnon yleisö kattomassa kun löin, ja mun hissanope huuteli aina ''HOMERUN!!!'' jos sain hyvän lyönnin :-D

Tiistaina jäin taas tyttöjen kanssa harjottelemaan. Keskiviikkona vuorostaan kävelin koulun jälkeen viereiselle ala-asteelle, sillä se 'valmentaja' kuka mua on sunnuntaisin opettanut, oli saanut meille salin varattua. Eli pidettiin sellaset tunnin mittaset treenit, ja harjoteltiin aika monipuolisesti kaikkia juttuja. Sen lapsenlapset, jotka on 8, 10, ja 12, oli mukana auttelemassa. Treenien jälkeen ne halus vielä jäädä pelailemaan korista, joten heiteltiin ja pelailtiin salissa aika pitkän aikaa, ja sen jälkeen ne halus että meen syömään niiden kanssa, joten mentiin vielä mäkkäriin. Torstainakin mun oli tarkotus jäädä koulun jälkeen harjottelemaan, mutta en sitten jäänykkään. Silti oli kädet ja vähän vatsalihakset ja jalatkin kipeinä neljän päivän putkeen harjottelun jälkeen, varsinkin kun en nyt koriskauden jälkeen oo urheillut mitenkään. Perjantaina meillä oli koulun jälkeen softball meeting kaikille pelaajille, missä kerrottiin vähän ensviikon aikatauluja, ja ihan yleisiä juttuja kaudesta. Tänä vuonna on kuulemma niin paljon tyttöjä, että muutamat saatetaan jättää jopa JV joukkueesta ulos. Oon nyt vähän huolestunut, toivottavasti en oo yks noista!

Huomenna catchers ja pitchers alkaa harjottelemaan, ja siitä viikkoa myöhemmin kaikki muut. En vielä tiiä mitä paikkaa haluaisin pelata, mulle on sikäli ihan sama, eli annan valmentajan kattoa mihin oon sopivin. Sen kuitenkin tiiän että en tuu olemaan cather tai pitcher, mutta meidän valmentaja haluaa että meen jo niiden treeneihin huomisesta alkaen. Try outit meillä on sitten siitä viikon päästä maanantaina. Tosiaan hermostuttaa jo vähäsen, mutta yritän olla stressaamatta ja tehdä vaan parhaani. Jos pääsen joukkueeseen, niin mun pitää ostella vähän uusia kamoja; ainakin kengät, hanskat lyömistä varten, räpylä, ja sliding pants. Tuntuu taas vähän turhalta ostella kamoja joita käytän pari kuukautta, kuten socceria varten tuli ostettua nappikset ja nilkkasuojat, mutta ei voi mitään, eihän sitä ilman kamoja voi pelata. Vielä softball tuntuu vähän vieraalta ja oudolta, mutta ehkä pian alkaa luonnistumaan enemmän, se on kuitenkin ihan kivaa ja tykkään siitä :-)

Cheers,

Aino

last week

Tässä postausta viime viikosta, tulee vähän myöhässä, sillä oon ollut koulujuttujen kanssa tosi kiireinen. Tällä hetkellä meiän tehtävä enkuntunnilla on nimittäin kirjottaa blogia. Meidän piti luoda omat blogit, joihin täytyy kirjottaa 3krt/vko vähintään 300 sanaa, ja tän lisäks pitää kommentoida toisten blogeja. Aluks mietin, että kirjottaisin vaan tähän blogiin englanniksi, mutta päätin sit kuitenkin luoda uuden. Eli alkaa vähän tää bloggailu tulla korvista ulos :-D Vielä vähän yli viikko pitää jatkaa sen toisen blogin kirjottelua. 

Maanantaina meillä oli basketball banquet, eli siis sellanen kauden päätöstilaisuus molempien joukkueiden pelaajille ja perheenjäsenille. Urheilukausien päätöstilaisuuksissa syödään, ja jaetaan kaikille diplomit sekä muita erikoispalkintoja. Ruokajutut toimii nyyttärimeiningillä, eli etukäteen sovittiin kuka tuo mitäkin. Meillä oli sellanen ruokalan pitkä pöytä täynnä erilaisia limuja, mehuja ja jääteetä, sipsejä, leivoksia, ja about 15 pizzaa. Aluks vaan istukseltiin, juteltiin ja syötiin, ja samalla kirjoteltiin meidän valmentajille kiitoskortteja. Tän jälkeen valmentajat alko jakamaan niitä diplomeja, ja samalla sano jotain mukavaa jokaisesta pelaajasta. Kun mun vuoro tuli ja seisoin siellä mun valmentajien vieressä, meinas ihan itku tulla silmään kuunnellessa head coachin sanoja. Sain myös $20 lahjakortin yhteen urheilukauppaan. Kauden aikana meillä oli nimittäin sellanen perjaate, että jos heittää treeneissä vähintään 20 vapaaheittoa putkeen sisään, saa lahjakortin haluamaansa kauppaan, ja sen lahjakortin suuruus vastaa vapaaheittojen määrää. Mun hostäiti vitsaili, että mun pitäis pyytää se lahjakortti Victoria's Secretiin, mutta en nyt kuitenkaan miespuolista valmentajaani viitsinyt sinne lähettää :-D Sain tuolla myös mun All Defensive Team palkintolaatan. Koko tilaisuus sai mut kyllä ikävöimään korista niin paljon. 

Tiistaina koulun jälkeen meillä oli 3vs3 koristurnaus. Oltiin siis saatu muodostaa omat joukkueet oppilaiden ja koulun henkilökunnan keskuudesta. Jokasessa joukkueessa piti kuitenkin olla vähintään yks tyttö, ja vähintään yks oppilas. Pelasin Lucasin ja Asherin kanssa, ja meidän joukkueen nimi oli The Black Finn (juu älkää kysykö, en ollu minä joka nimen päätti). Keksittiin kuitenkin meiän joukkueen nimi niin myöhään, että koulun athletic director eli sellanen urheilujutuista vastaava anto meidän joukkueelle nimen Foreign Stink... Turnaus oli katukoristurnaus, ja toimi sellasella perjaateella, että jos hävis kaks ottelua, tippu ulos turnauksesta. Me voitettiin meidän eka peli, mutta sen jälkeen hävittiin kaks pelia putkeen, eli ei päästy kovin pitkälle. Jäin kuitenkin kattomaan pelit loppuun asti.

Olin jo aatellu, että kevät on tännekin tulossa, mutta eipä tietenkään. Keskiviikkona meidän oli tarkotus jäädä Brin kanssa koulun jälkeen vähän heittelemään ja harjottelemaan softballia. Päivällä kuitenkin alko lumimyrsky, jonka takia kaikki koulun jälkeiset aktiviteetit oli peruttu, mikä tarkotti sitä että ei saatukkaan jäädä. Tän lumimyrskyn takia meillä ei ollut torstaina koulua. Keskiviikkona ennen nukkumaanmenoa tarkastin vielä snowdayn mahdollisuuden, joka oli 99%, eli en vaivautunut laittamaan edes herätystä seuraavalle aamulle. 5:18 heräsin tekstariin, jossa tosiaan sanottiin että koulua ei ole, joten jatkoin vaan unia ja nousin sängystä melko myöhään. 

Perjantai-iltana hengailin Kaseyn, Tuckerin, Torin, ja Asherin kanssa. Koko ilta kulu perjaatteessa vaan ajellessa ympäri ämpäri kylää. Yhessä vaiheessa meiän kuski Kasey sai mahtavan idean mennä ajelemaan jonkun random talon pihalle. Onneks tää talo on myynnissä ja sen takia tyhjillään, sillä ajettiin lumipenkkaan ja juututtiin kiinni. Yritettiin työntää sitä autoa, ja lainattiin jopa sen talon lumilapioita et saatais ittemme liikkeelle, mutta ei :-D Noh, jouduttiin soittamaan yhelle kaverille kuka asuu siinä lähellä, ja se tuli vetämään meiät sieltä penkasta ylös lava-autolla. Käytiin myös testaamassa uus ruokamesta, ja tehtiin pikavisiitti paikalliseen hotelliin, sillä nähtiin jonkun collegen poikien lacrossejoukkueen menevän sinne, ja mentiin vaan hetkeks juttelemaan niiden kanssa. Tona iltana oli satamaan saapunut sellanen iso rahtilaiva, ja siellä työskentelevä kiinalaisjoukko kutsu meiät sinne laivaan juhlimaan, mutta jätettiin tällä kertaa kuitenkin väliin haha. Mutta oli tosi kiva ilta!

Lauantaina järjestettiin meidän koulun Mr Bucksport kilpailu. Se on täällä joka vuosi järjestettävä talent-kilpailu, missä osallistujat kilpailee Mr Bucksport tittelistä 6 eri kategoriassa; sisääntulo, tanssi, sportswear (urheiluvaatteet?), talentti, sekä kaks erilaista haastattelua. Kilpailijoilla sai olla avustajia, mutta ehdokkaan piti itse olla ns pääosassa. Voittajan valitsi 5 henkinen tuomaristo, joka anto pisteitä jokasesta osiosta. Voittaja valittiin sen perusteella, kuinka hauskoja ja mielikuvituksellisia (onks tää sana?) ne esitykset oli, ja kuinka hyvin kilpailijat sai yleisön nauramaan. Kilpailijoita oli 8; kaks freshmania, yks sophomore, kaks junioria, ja kolme senioria. Sisääntulossa nähtiin mm valssaamista opettajan kanssa. Sportswear-osiossa sumopainia, sekä pojat tytöiks pukeutuneina tanssitunnilla vetämässä Lady Gagaa, yllään tietysti pinkit urheiluliivit ja pelkät kireet bokserit. Talent-osiosta löyty pääasiassa tanssia, laulamista, ja sketsejä. Ensimmäisessä kysymysosiossa kilpailijat vastas yhteen kysymykseen, ja ne sai vaihtaa kysymysta jos ei keksinyt mitään vastausta, eli kaikilla oli oma kysymys. Siellä kysyttiin mm parasta suudelmaa, lempiopettajaa, ja mikä eläin haluais olla imitaation kera. Tän jälkeen oli pieni tauko, jonka aikana tuomaristo valitsi 5 finalistia. Toisessa kysymysosiossa niiltä viideltä finalistilta kysyttiin kaikilta sama kysymys ilman että ne kuuli toistensa vastauksia, ''tell 3 most important family values''. Tän jälkeen oli taas pieni tauko, jonka jälkeen julistettiin kilpailun kakkonen eli runner up, sekä voittaja, joka oli yks senioreista. Kaikki kilpailijat sai lahjakortit, ja voittaja sai vielä 300$ ja Mr Bucksport tittelin. Tää koko kilpailu kesti noin 3,5h, eli loppua kohden alkoi jo vähän toivomaan koko jutun olevan ohi.. Oli kuitenkin kiva show, melkein kaikki esitykset oli ihan hauskoja, ja tuli kyllä naurettua paljon. Kuvia en ottanut, mutta löysin Youtubesta videon, jota en kuitenkaan jostain syystä saa nyt tähän lisättyä. Eli jos joku haluaa käydä kattomassa, niin tässä linkki: https://www.youtube.com/watch?v=ooJhGP8DPes (Kaikki parhaat kohat on kuitenkin jätetty tosta pois, oli luultavasti liian nykyaikasia aikuisten mieleen haha).

Nyt on pakko alkaa kirjottelemaan sitä toista blogia, huomiseks pitäis vielä muutama postaus saada aikaseksi... Yritän tänne taas kirjotella mahdollisimman pian :-)

Cheers,

Aino

wherever you go, go with all your heart

Muistan vieläkin niin selvästi sen päivän kun sain mun perhetiedot. Oli toukokuu, ja meillä oli just edellisenä viikonloppuna ollut eka vaihtariorientaatio, missä suurin osa valiteltiin kuinka perhetietoja ei oo tullut. Pari päivää tän jälkeen olin kävelemässä koulusta kotiin, ja päätin puhelimella tarkastaa sähköpostin. Kirjauduin sisään sähkopostiin ja huomasin AFS:ltä tulleen kaksi viestiä, ''Perustiedot isäntäperheestäsi'', ja ''Isäntäperheesi täyttämät lomakkeet''. Ulkona oli sillon tosi aurinkoinen päivä ja puhelimen näytöstä vaikea saada selvää, joten lähdin vaan juoksemaan kotiin. Samalla soitin siskolleni, ja olin niin innoissani että itkin. Kun pääsin kotiin, soitin äidille ja avasin koneen. Tuntui, että koneen avautuminen kesti niin kauan. Vihdoinkin pääsin kirjautumaan AFS:n ekstranettiin. Etusivulle ilmestyi isäntäperheen jäsenien nimet, ja huomasin ettei mulla tulis olemaan hostsisaruksia, pelkät hostvanhemmat. Seuraavaks huomasin osavaltion kohdalla kirjaimet ME. Mulla ei ollut mitään hajua mitä osavaltiota se tarkoitti, joten googletin sen. Olin tosi pettynyt, kun tajusin, että tulisin viettämään mun vuoden Mainessa. En tossa vaiheessa tiennyt koko osavaltiosta muuta kuin sijainnin. Wikipedia ei antanut kovin hyvää ensivaikutelmaa: ''Mainen pinta-alasta 90 % on metsää, ja se on harvaanasutuin osavaltio Mississippijoen itäpuolella''. Ennen perhetietojen saamista olin aina miettinyt miten tulisin reagoimaan. Ehkä huutaisin ilosta. Ehkä soittaisin kaikki kaverit läpi kertoen innoissani mihin oon ens vuodeks matkaamassa. Mutta todellisuudessa mun eka reaktio oli itku. Asiat ei yhtään parantunut, kun avasin isäntäperheen täyttämät lomakkeet. Yli 60v hostvanhemmat, 3000 asukkaan kylä, maalaismainen yhteisö, parinsadan oppilaan koulu 4 mailin päässä, pieni ja vanha talo. Vaikka se kuulostaakin tyhmältä, niin jopa koulun värit, keltainen ja liila, ärsytti tossa vaiheessa. Mietin vain miten voi käydä niin huono tuuri. Itkin sen koko päivän, ja mun silmät oli turvonneet melkein kaks päivää sen jälkeen. Vannoin että tonne en lähde, mutta täällä sitä nyt ollaan haha. 

Uudenvuoden jälkeen sain postissa kirjeen, jotka kirjotettiin itellemme ensimmäisellä orientaatioleirillä. Kirjeiden kirjottamisen aikaan en siis ollut vielä saanut perhetietoja, joten olin kirjottanut sinne näin: ''En oo vielä saanut perhetietoja, mutta unelmaperhe olis: hostvanhemmat, saman ikänen tai vähän vanhempi veli, saman ikänen sisko, ja ehkä pari pienempää sisarusta. Unelmapaikka olis Florida!!! tai joku muu osavaltio etelässä''. Ennen perhetietojen saamista olin varautunut siihen, etten välttämättä saa just sellasia perhetietoja mitä oon toivonut, mutta en voinut ymmärtää, miten en saanut edes yhtä asiaa mitä halusin. Päinvastoin, tuntui, että sain just sellasen perheen ja sijotuksen mitä en halunnut.

Oon ollut täällä nyt joku 7kk, ja vieläkin välillä oon vähän pettynyt mun sijoituksesta. En voi edes avata muiden vaihtareiden blogeja, ja tuntuu tosi pahalta jos Facebookin/Instagramin etusivulle ilmestyy kuvia esim Californiassa tai Floridassa vaihtareina olevien kavereiden kuvia. Kun aamulla istun kylmässä autossa, mietin kuinka mukavempaa olis olla jossain lämpimässä. Kuten oon aikasemmin maininnut, tuun toimeen hostperheen kanssa, mutta en koe mitenkään erityisempää sidettä. Tiiän, että tää ei ole se täydellinen perhe mulle, mutta samalla en kuitenkaan halua vaihtaa perhettä. Ehkä tää tunne johtuu siitä, että mua vieläkin harmittaa hostsisaruksien puute. Välillä mulla menee hermot tähän kylään, sen draamaan ja ihmisiin, välillä taas mietin kuinka onnenpotku oli päätyä just tänne. 

Saatan kuulostaa tosi negativiiselta, mutta kyllä mä oikeasti nautin täällä olosta, ja oon niin tyytyväinen, että päätin lähteä vaihtoon. Nää on ehdottomasti olleet mun elämäni parhaat 7kk, ja oon kokenut niin paljon kivoja juttuja, ja tutustunut ihaniin ihmisiin. Oon kiitollinen, että mulla on mahdollisuus elää täällä. Haluan vaan kertoa tuleville vaihtareille, että kaikki ei välttämättä pääse mihinkään Californian hiekkarannoille, vaan saatatte päätyä ihan erilaiseen paikkaan, mihin olisitte halunnut. Aina ei saa kaikkea mitä haluaa, mutta vaihtovuoden onnistuminen on itsestä kiinni, ja siitä voi tulla onnistunut vaikka sen viettäiskin erilaisessa paikassa mitä oli toivonut. 217 päivää takana ja 109 päivää edessä. Nyt kun aika täällä alkaa käymään vähiin, oon alkanut näkemään painajaisia kotiinmenosta ja täältä lähtemisestä, ja herätessäni oon ollut tosi helpottunut, kun oon tajunnut että vielä mulla on aikaa täällä jäljellä. Aion ottaa kaiken irti loppuajasta, sillä aika vaan lentää silmissä, ja mun vaihtovuosi on ohi ennen kuin huomaankaan. 

''Twenty years from now you will be more disappointed by the things that you didn't do than by the ones you did. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover.'' 

- Mark Twain 

Cheers,

Aino

march madness

Ihan sika kiva viikko takana, sanoisin että yks parhaista viikoista tähän mennessä täällä :-) Meillä oli nimittäin koulussa March Madness, mikä muistuttaa aikalailla homecoming viikkoa. Jokaiselle päivälle oli siis oma teema, minkä mukaan oli tarkotus pukeutua. Tän lisäks vielä joka päivä koulun jälkeen pelattiin liikkasalissa jotain urheilulajia, ja viikko huipentui perjantaina olevaan korispeliin seniors vs faculty eli koulun henkilökunta. Viikon aikana oli myos käynnissä Cribbage turnaus, eli korttipeli turnaus kahden hengen joukkueissa. Tää March Madness alko itseasiassa jo viime perjantaina, jolloin meillä oli koulun disko. En kuitenkaan mennyt sinne koska olin sillon lumilautailemassa.

Teemanviikon alotti sopivasti pyjama day. Oon oottanut koko kouluvuoden sitä, että voin mennä pyjamat päällä kouluun, sillä aamuisin ärsyttää niin paljon vaihtaa lämpimät ja pehmeet yökkäripöksyt farkkuihin. Kovin monet ei kuitenkaan ollut pukeutunut teeman mukasesti, mutta kyllä ehkä yks kolmasosa. Mulla oli mukana myös söpöt koiratohvelit, koska olin aatellu että enemmän porukkaa pukeutuis, mutta en sit viittinykkään laittaa niitä. Oli niin ihanan rentoa hengailla pyjamat päällä koulussa, olispa joka maanantai tollanen päivä! Koulun jälkeen olis ollut ping pong turnaus, mutta mulla oli sillon lääkäriaika, eli en osallistunut siihen. Viikon ajan harjoteltiin myös sitä korispeliä varten, joten maanantaina pidettiin ekat treenit, ja sain vetää koriskengät jalkaan ekaan kertaan moniin viikkoihin. Myös monet sellaset pelas ketkä ei oikein osaa, eli koko treenit meni ihan vaan pelleilyks ja nauramiseks :-D

Tiistaina oli vuorossa summer beach day. Mun asuna oli shortsit, t-paita ja flipflopit. Koulussa on aina muutenkin niin kylmä farkuilla ja pitkähihasella, joten olin ihan jäässä koko päivän. Koulun jälkeen jäätiin pelamaan futista liikkasaliin. Pelattiin ensin senior vs sophomores, ja sen jälkeen ne opettajat ketkä oli vielä koululla pelas meitä vastaan.

Keskiviikkona oli college shirt or jersey day, eli pukukoodina joko jonkun collegen tai urheilujoukkueen paita. Edellisenä iltana hostäitin piti käydä apteekissa, joten bongasin sieltä UMainen paidan, jonka sitten ostin (täällä tosiaan myydään apteekissa kaikkea muutakin, kuten karkkia ja meikkejä, ja jopa alkoholia :-D). Koulun jälkeinen urheilulaji oli sulkapallo, mutta en kuitenkaan voinut jäädä pelailemaan, sillä seuraavaks päiväks piti saada äikän multi genre projekti valmiiksi, ja illalla meillä oli taas koristreenit eli siinä vierähti muutama tunti.

Torstain teema oli neon day, ja sillon vähän enemmän porukkaa oli pukeutunut teeman mukasesti, mäkin laitoin päälle neonpinkin paidan ja kannoin koulukamoja limenvihreessä jumppakasissa. Koulun jälkeen olis ollut lentopalloa, mutta enpäs taaskaan jäänyt pelaamaan haha. Illalla meillä oli vielä viimeset treenit seuraavan päivän korispeliä varten. Meiän treenit oli niin hauskoja, että todettiin, että meiän pitäis tehä tota useemmin ja ihan muuten vaan treenailla iltasin.

Perjantaina oli color day, eli jokasella luokka-asteella oli oma väri jonka mukaan tuli pukeutua. Värit meni näin: seniorit musta, juniorit oranssi, sophomoret liila, ja freshmen sininen. Koulun jälkeen otin bussin kotiin ja aloin valmistautumaan meidän peliä varten. Peli alko vasta kuudelta, mutta Bailey tuli hakemaan mua jo puol viideltä ja mentiin koululle hengailemaan ja heittelemään. Meidän senioreiden joukkueen nimi oli Just a Bunch of Kids, ja kaikilla oli mustat vaatteet. Opettajien joukkue Undefeated Dream Team oli pukeutunut keltaseen. Meitä oli 16 pelaajaa ja tän lisäks kaks valmentajaa, joista toinen tosin hyppäs kentälle puoliajan jälkeen, sillä oli kuulemma kyllästynyt siihen että oltiin häviöllä :-D Pelin lopputulos oli jotain 35-75. En edes muista tarkalleen, koska tulostaulua ei tultu sen kummemmin kateltua. Lopputulos ei nimittäin ollut mitenkään tärkeä meille, vaan pääasia oli että meillä oli hauskaa. Pelin vikoilla minuuteilla suoritettiin myös meidän harjottelema juttu, eli Nic meni kontalleen maahan, ja Bailey donkkas sen selästä ponnistaen. Oli tosi kiva ilta!

Bench selfies w/ Ellie and Kayla

Osotettiin kiinnostusta opettajien pelaajaesittelyn aikana, otettiin kaikki kännykät esille ja alettiin räplätä niitä

Lauantaina nukuin tapani mukaan taas myöhään. En olis ees noussut sängystä vielä, mutta hostäiti tuli herättelemään mua puolenpäivän aikaan. Illemmalla hengailin kahden kaverin kanssa. Käytiin ensiks vaan ajelemassa ympäriinsä, jonka jälkeen mentiin pelaamaan xboxia. Siinähan se ilta lepposasti kulu katellessa kun pojat pelas Call of Dutya :-D Yritin kans ite pelata mut olin kyl ihan toivoton haha.

Tänään sunnuntaina hostvanhemmat oli töissä eikä mua ollut kukaan herättämässä, eli heräsin siinä puoli yhden maissa. Yöllä meillä siirrettiin täällä kellot kesäaikaan, eli olin aluks kyllä ihan pihalla, että mitä kello oikeesti on. En nimittäin tiennyt vaihtaako kännykkä sen ajan automaattisesti, ja kodin kellot näytti ihan eri aikoja. Mulla olis ollut taas se softball juttu, mutta laiskotti eikä oikeen huvittanut mennä, joten jätin sen tällä kertaa väliin. Päivä on kulunut normaalin sunnuntain tapaan, eli tekemättä mitään haha. Oon vaan hengaillut yökkäreissä koko päivän, katellut telkkaria ja dataillut. Skypettelin myös pikasesti Suomeen siskon kanssa. 

Kiva viikko siis takana, ensviikoksi myös muutamia kivoja juttuja jo tiedossa, kuten basketball banquet eli kauden päättötilaisuus, 3vs3 koristurnaus, ja Mr Bucksport kilpailu. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille :-) 

Cheers,

Aino

back to school

Moikka ja hyvää alkanutta maaliskuuta kaikille! Nyt on loman jälkeen palattu takas kouluun ja mukava viikko takana. 5 viikon päästä on seuraava loma, ja siitä 6 viikkoa niin onkin jo graduation. Herääminen on tällä viikolla tuottanut nyt vähän vaikeuksia, sillä lomalla tuli tosiaan nukuttua johonkin puoleenpäivään, ja nyt pitää taas nousta ylös sängystä 5:30. Koulussa on onneks kuitenkin tosi rentoa; eka hissantunnilla vähän videoiden kattelemista ja keskustelua, sen jälkeen muutama study hall, ja vasta 12 jälkeen joutuu avaamaan koulukirjoja. Saatiin tällä viikolla meidän senior shirts, eli paidat mitkä siis lähes jokanen senior tilas. Noita tullaan varmaan pitämään päällä sitten senior tripillä. Mun mielestä aika kamalan värinen mutta kyllä tota nyt käyttää :-) 

Mä ja Aly

Tiistaina menin kattomaan elämäni ekaa Spelling Bee'tä, eli tavutuskilpailua. Mun hostäiti on siis yläasteen opettaja, ja sen piti mennä ns valvojaksi tohon tavutuskilpailuun, sillä siihen osallistu kolme lasta hostäitin koulusta. Melkein suoraan koulun jälkeen lähdettiin Subwayn kautta ajamaan noin tunnin ajomatkan päässä olevalle koululle. Spelling Bee'n säännöt oli yksinkertaset, eli jos tavutti sanan väärin niin tippui kilpailusta pois. Ne lapset sai pyytää sanaa toistettavaksi niin monta kertaa kun halus, ja sai myös kysyä sanan kuvausta, alkuperää, ja esimerkkilauseen. Sanat oli kyl tosi vaikeita, enkä ymmärtänyt niistä puoliakaan. Tää tavutuskisa kesti melkein tunnin, eli niin kauan että enää 1 tavuttaja oli pelissä mukana. Oli kyllä aika tylsää kuunnella niin kauan vaan sanojen tavutuksia, mutta tulipahan koettua haha. Elämäni eka ja luultavasti myös vika Spelling Bee...

Keskiviikkona meillä oli korisjoukkueen kanssa liput UMainen, eli Mainen yliopiston naisten korispeliin. Tääkin peli pelattiin Cross Centerissa Bangorissa, ja ajettiin sinne koulubussilla. On niin outoa, että meidän vanhempien piti täyttää lupalaput tota peliä varten, vaikka tää peli oli illalla eikä mitenkään koulun yhteydessä. Suomessa olis vähän eri meininki, sovittais että mennään peliin ja ajettais omilla kyydeillä, mutta täällä tosiaan on noi lupalaput ja yhteinen bussikyyti. Meitä oli matkassa 11 tyttöä, sekä meiän manageri ja valmentaja. Maine voitti sen pelin, ja ilta oli muutenkin onnistunut. Oli ihana viettää taas aikaa meiän jengin kanssa! 

Perjantaina meillä oli koulussa assembly eli päivänavaus, missä meitä inffottiin lähiaikojen tapahtumista. Samalla julistettiin myös the student of the month, sekä muita kunniamainintoja ja palkintoja. Sain sellasen All Academic diplomin, mikä myönnetään niille varsity-pelaajille, jotka on honor rollissa high honor tai highest honor. Eli tiivistettynä se on diplomi siitä, että pystyy pitämään arvosanat hyvinä myös liikuntakauden aikana. Sain myös kunniamaininnan, sillä mun korisvalkku oli valinnut mut joukkueen parhaaksi puolustajaksi, ja siitä mut oltiin valittu meidän sarjan parhaiden puolustajien joukkoon. Meillä on täällä kohta sellanen 3vs3 koristurnaus, missä saa muodostaa oman 3 henkilön joukkueen oppilaiden ja koulun henkilökunnan keskuudesta, ja sitten nää joukkueet pelaa toisiaan vastaan. Ekan kerran toi mun pääsy sarjan parhaiden puolustajien joukkoon kuulutettiin keskusradiossa maanantaiaamuna, eikä menny kauaa niin yks opettaja joka ei edes opeta mua enkä koskaan oo sen kummemmin sen kanssa puhunut, niin ryntäs mun luokse ja kysy haluunko olla sen tiimissä tossa koristurnauksessa. Lupasin harkita asiaa, mutta en sit kuitenkaan menny sen joukkueeseen, vaan pelaan kahden mun kaverin kanssa. 

Perjantaisin on aina early dismissal, mikä tarkottaa sitä että päästään koulusta 50min normaalia aikasemmin, eli puoli kahdelta. Otin bussin kotiin, laitoin kamat kasaan, ja kun hostäiti päästi toista niin otettiin suunnaksi Hermon Mountain. Mun hostäiti työskentelee silloin tällöin eli noin pari kertaa viikossa myos hiihdonopettajana, ja sillä oli perjantai-iltana parin tunnin ski class. Pääsin siis lumilautailemaan pitkästä aikaa, viimeks taisin olla rinteessä joskus pari vuotta sitten. Koska hostäiti työskentelee siellä, pääsen laskemaan ilmaseksi, eikä kamojen vuokraamisestakaan tartte maksaa. Olin aluks ihan peloissani et osaankohan enää ees lautailla, ja ekan kerran kun menin hissillä ylös niin hissipoika totes ''You look nervous'' :-D Onneks oli vielä taito kuitenkin tallella ja sain nopeesti rytmistä kiinni. Silla aikaa kun hostäiti piti tota tuntia niin lautailin yksin, ja kun sen tunti loppui niin lasketeltiin vielä yhdessä jonkun aikaa. Hermon Mountain ei oo mikään kovin iso paikka, siellä on yks hissi ja joku 7 rinnettä ja tän lisäks tubing mahdollisuus. Hostäitillä on ens perjantaina kans yks hiihtotunti, joten saattaa olla että lähen sillonkin mukaan. Kuvia en ottanut, sillä oli jo melko pimeetä kun rinteeseen pääsin. 

Lauantaina oli ihana nukkua pitkään ja nousinkin sängystä vasta puolenpäivän aikoihin. Hostvanhemmat oli oopperassa, mihin yllätys yllätys en halunnut lähteä mukaan. Lupauduin heidän mielikseen kuitenkin mennä yhteen oopperaan, joten sellanen odottaa mua ens kuussa... Päivä kului rennosti dataillessa ja telkkaria katellessa. Meidän telkkarissa on joku 1000 kanavaa, joten aina löytyy jotain mitä kattoa. Myöhemmin oli suunnitelmissa mennä yhdelle kaverille viettelemään iltaa porukalla. Olin jo meikannut, laittanut hiukset, pukeutunut, ja mulla oli kyyti tulossa hakemaan, kunnes tää kaveri kenen luokse oltiin menossa ilmotti, että ei aijokaan pysyä kotona, eli kukaan ei voikaan mennä sinne. Eli suunnitelmat meni jälleen kerran pilalle, moneskohan kerta tääkin oli... 

Tänään sunnuntaina kävin vähän kokeilemassa softballin pelaamista. Yhellä alakoululla Bucksportissa on aina sunnuntaisin harjoitteluvuoro, jonne voi mennä ihan omatoimisesti treenaamaan ennen kauden alkua. Täällä on kuitenkin sellanen sääntö, että ennen urheilukauden alkamista ei saa harjoitella valmentajan kanssa, eikä valmentaja saa edes katsoa omia joukkuelaisia harjoittelemassa. Mun hostvanhemmat oli molemmat töissä, mutta hostäiti oli sopinut yhden softball piireissä olevan miehen kanssa, että se tulee hakemaan mua ja antaa mulle kyydin koululle. Ennen treenejä tapasin meidän koulun varsity-joukkueen valmentajan ja juttelin hetken sen kanssa. Sen jälkeen harjottelin syöttämistä, pallon kiinniottamista, sekä lyömistä sen miehen kanssa joka anto mulle kyydin, ja siellä oli kans yks mun kaveri joka avusti ja näytti esimerkkiä. Tuntu kyllä ihan kivalta ja tais mennä ihan hyvin kanssa, sillä mun kaveri ja se mies oli jo ihan innoissaan suunnittelemassa kuinka musta tulis varsity-joukkueen joku lyöjä juoksija... Meidän kouluhan on tosiaan viimeset kaks vuotta ollut osavaltion mestari softballissa, eli enpäs oikeen tiiä, ehkä se junior varsity kuitenkin olis se oikee joukkue mulle. En kuitenkaan tiiä softballin sääntöjä, enkä pesäpalloakaan oo Suomessa muuten kun koulussa pelaillut. Mutta katotaan nyt, en edes tiiä valitsenko softballin vai yleisurheilun, mutta onneks on tässä melkein kuukaus aikaa miettiä! 

Ensviikolla on tosi kivan kuulonen viikko tiedossa, en sen enempää nyt paljasta, mutta palaillaan taas ens viikonloppuna :-)

Cheers,

Aino